TAP

TAP eli tavoite, arviointi ja palaute. Nämä olivat aiheena, kun kävin seuraamassa sairaalaorganisaatiossa pidettyä opiskelijaohjauskoulutusta. Olin ottanut tavoitteeksi seurata vuorovaikutuksellisuutta. Tämän luennon aikana ilmapiiri oli hyvinkin keskusteleva ja avoin. Luennolla oli minun lisäksi kuusi osallistujaa, joten tiiviissä ryhmässä jaettiin kokemuksia luottamuksellisesti opiskelijaohjauksesta. Huomasin, että edellytykset vilkkaalle vuorovaikutukselle vaativat tarpeeksi pienen ryhmän, jossa tunnetaan entuudestaan toiset edes jollain tasolla. Myös tila oli intiimi kokoushuone, jossa ihmiset asettuivat sopivasti niin, että kaikki näkivät toisensa. Tämä myös edesauttoi keskustelun syntymistä. Luennoitsija kertoi paljon omia esimerkkejä ja täten kannusti myös osallistujia jakamaan esimerkkejä. Vertaistuki on opiskelijaohjauksessakin tärkeää ja hyviä käytäntöjä voi löytyä eri työyksiköistä.

Vuorovaikutusosaaminen korostui erityisesti luennolla, koska siinä usein on niin opiskelijoilla kuin työntekijöillä petrattavaa. Kun opiskelija tekee tavoitteita, tulisi huomioida kliinisen osaamisen lisäksi myös vuorovaikutusosaaminen ja oma hyvinvointi. Tällaisia tavoitteita harvoin opiskelijoiden tavoitteista löytyy. Opiskelijat myös kaipaavat jatkuvaa arviointia ja palautetta, mutta he eivät aina ymmärrä, että pukukaapillakin annettu palaute hyvin menneestä päivästä on palautteena yhtä tärkeää kuin palautekeskusteluissa annettu palaute. Tämä opetusseuranta antoi siinäkin mielessä hyviä eväitä tulevaisuutta varten, että kuuli työelämän tarpeita opiskelijaohjauksesta. Harjoittelupaikoille on annettu yhä enemmän vastuuta opiskelijoiden oppimisesta, kun opetuksen resursseja kouluilla on vähennetty.